Englannin kieli elää Suomessa kaikin mahdollisin tavoin. Erityisesti Helsingissä pärjää hyvin englannin kielellä. Kahviloissa, ravintoloissa ja kaupoissa löytyy aina englantia puhuvaa henkilökuntaa. Pääkaupunginseudulla on myös englanninkielisiä julkisia palveluja. Itse asiassa suomalaisessa arjessa englanti on elänyt 1950-luvulta lähtien, kun amerikkalainen pop-kulttuuri alkoi leviämään maailmalle. Suomessa näytetään englanninkielisiä elokuvia alkuperäisellä kielellä. Radiossa soitetaan päivittäin englanninkielistä musiikkia. Englanti on tullut koulun suosituimmaksi vieraaksi kieleksi. Korkeakouluissa on tarjolla englanninkielisiä tutkinto-ohjelmia, joihin osallistuu myös suomalaisia opiskelijoita. Nykyään ”sekaenglantisuomea” käytetään yhä enemmän nuorten kesken. Metrossa kuullaan päivittäin nuorten kieltä: ”Mä meen pitkässä juoksussa tyhmäks jos mä en saa gains”. Minua ärsyttää usein, kun kuulen sekaenglantiasuomea, mutta tällainen kielenkäyttö osoittaa, että englanti on jo pitkään sopeutunut suomalaiseen arkielämään ja yhteiskuntaan.
Se, että englantia käytetään kansalliskielten rinnalla, ei tapahdu vain Suomessa. Kaikki pohjoismaiset yhteiskunnat ovat kokeneet saman tilanteen. Tunnen kymmeniä pitkäaikaisesti Pohjoismaissa asuvia ulkomaalaisia, jotka eivät osaa sanoa ”kiitos” paikallisella kielellä. Iso osa heistä työskentelee tietenkin kansainvälisissä yrityksissä, joissa ei edellytetä mitään muuta kielitaitoa kuin englantia. Jos maahanmuuttajat eivät opi paikallista kieltä ja yhteiskunta kaipaa edelleen heidän (muita) taitojaan, sen jäsenien on pakko oppia maailman linguaa francaa eli englantia. Itse asiassa englanti ei olisi koskaan päässyt jumalalliseen asemaan, jos suomalaiset olisivat huonoja oppimaan sitä. Suomalaiset, kuten muut pohjoismaalaiset, ovat maailman parhaita englantia vieraana kielenä puhujia. Suomessa englantia käytetään kuin se olisi suomea, cos Finns can. Myönteistä on se, englannin jumalallinen asema havainnollistaa Suomen koulutuksen menestystä.
Suomessa englanti on herättänyt monensuuntaista keskustelua jo 1950-luvulta alkaen. Kielitoimiston arkistossa on runsaasti lehtileikkeitä, jossa keskusteltiin anglismista ja kritisoitiin sitä. Toisin sanoen se ei ole oikeastaan uutisarvoista. On kuitenkin erittäin tärkeää, että diskurssi jatkuu ja kehittyy nykytilanteen perusteella. Valtioneuvoston kanslian tuoreen tutkimuksen mukaan englannin uhkaa kotimaisille kielille on ylikorostettu julkisessa keskustelussa, koska siitä tutkimuksesta ei löytynyt havaintoja kansalliskielten marginalisoitumisesta. Toisaalta akateemisessa ympäristössä kotimaisten kielten asema on heikennyt ulkomaalaisten opiskelijoiden ja henkilökunnan kasvaneen määrän vuoksi. Koska koulutus on yhteiskunnan oksa, meidän on pakko peruuttaa marginalisoituminen välttääksemme sen leviämistä muille alueille. Uskon, että diskurssi painostaa päätöksentekijöitä toimimaan kansalliskielten etujen mukaisesti.
Nykyään on mahdotonta kuvitella Suomea ilman englantia. Englanti on cool. Englanti on laiffii. Englanti on God. Mutta jopa jumalan voi vaihtaa. Jos latina lakkasi olemasta lingua franca aikojen kuluessa, se voi tapahtua englannillekin muutaman vuosisadan päästä. Emme tiedä mitään varmasti. Mitä me kaikki voimme tehdä, on puhua suomea rohkaisevasti ja ylläpitää julkista keskustelua monien sidosryhmien kesken.
Kirjoitettu 12. helmikuuta 2025. Muokattu 19.2.2025.
Comments