Onko (suomen) kieli mieskeskeinen?

Kuvan lähde: Wix

Kun Jumala loi ensimmäisen naisen miehen kylkiluusta, pitkäaikainen ja vaikutusvaltainen ajatus alkoi juurtumaan elämäämme. Vanhasta testamentista nykyhetkeen mieskeskeisyys elää yhteiskunnassamme monin tavoin, kuten kielissä. Millä tavalla kieli on mieskeskeinen? Onko suomen kieli sukupuolineutraali, sillä kielessä käytetään neutraalia hän-pronominia ja sukua ei ole olemassa? Tämän esseen tarkoituksena on tuoda esille vastauksia näihin kysymyksiin tutkimusten perusteella.

Mieskeskeisyys ilmenee kielenkäytössä, jossa mies- ja maskuliinitermit viittaavat kaikkiin ihmisiin (Mansikka). Esimerkiksi englannissa on mankind (ihmiskunta), policeman (poliisimies), congressman (kongressin mies) ja chairman (puhemies), joita voi käyttää viitattaessa kaikkiin ihmisiin sukupuolesta riippumatta. Suomessa on runsaasti ammattinimikkeitä, kuten virkamies, postimies, lakimies, joita käytetään kaikissa tapauksissa. Kiinassa 他们 tā men tarkoittaa kaikkia, vaikka 他 tā on kolmannen persoonan pronomini miehelle. Sen lisäksi monet vakiintuneet idiomeista ovat mieskeskeisiä, esimerkiksi englannin every man and his dog (mies ja hänen koiransa), saksan Gesunder Mann, reicher Mann (Terve mies on rikas), espanjan Cada uno sabe donde aprieta el zapato (joka ikinen tietää mistä kenkä puristaa) jne.

Mieskeskeisyys tarkoittaa myös sitä, että nais- ja feminiinikategoriaa pidetään ”alempiarvoisempana” kuin mies- ja maskuliinikategoriaa (Engelberg 13). Japanissa ご主人goshujin tarkoittaa sekä aviomiestä että herraa, kun 奴隷 dorei, jonka ensikirjoitusmerkissä viittaa naiseen, tarkoittaa orjaa. Vietnamissa sanat anh hùng (sankari), bác sỹ (lääkäri), kỹ sư (insinööri) jne. ovat sukupuolineutraaleja, mutta ne yleensä viittaavat miessukupuoleen. Sana nữ (nainen) lisätään sanan eteen, kun puhutaan naisista. Monissa kielissä prostituoitu tuo yleensä mieleen naisen kuvan. Jo 40 vuoden ajan tehdyt tutkimukset (Engelberg 13) ja yläpuolella oleva todistetulva osoittavat sitä, että mieskeskeisyys on juurtunut moniin kieliin jo pitkään.

Entä suomen kieli, millä tavalla suomi on mieskeskeinen? Sillä tavalla, että mies-sanaa pidetään ylempiarvoisempana kuin nainen-sana (Stammeier). Kuten mainittu, valtava määrä suomen ammattinimikkeitä sisältävät mies-sanan. Sen lisäksi mies-sana toistuu tekstissä ja puheessa useimmin kuin nainen-sana (Engelberg 46). Suomen 100 käytetyimmän sanan ryhmässä on vain kolme ihmiseen viittaavaa sanaa: ihminen, mies ja lapsi (46). Mies-sanan järjestysnumero on 71, kun nainen-sanan sija 163 (46). Vuoden 2024 kerätyssä sanomalehtikielen aineistossa mies-sanataajuus on 554 kpl ja nainen-sanataajuus 315 kpl (46). Aineiston taajuuden perusteella mies-sana on painoarvoisempi kuin nainen-sana (47). Kuten muissa kielissä, suomessa on runsaasti vakiintuneita ilmaisuja, jotka viittaavat mieheen, esimerkiksi ole mies, mies paikallaan, miehen puhetta ja tehdä miehen työ. Nainen-sanakin esiintyy vakiintuneissa ilmaisuissa, kuten mm. naisen puhetta, mutta niiden sävyt eroavat miehen-ilmaisuista (Stammeier).

Suomen mieskeskeisyys ilmentyy myös piilosukupuolisuudessa. Esimerkiksi sana sotilas on piilomaskuliininen, koska se merkitsee yleensä miehen työtä, kun taas sairaanhoitaja on piilofeminiininen, koska hoitotyötä pidetään naistyönä (Engelberg 31). Piilomaskuliinisuus on merkki siitä ajatuksesta, että mies on ihminen, ja nainen on naisihminen (Mansikka ja Stammeier) eli miestä pidetään yleisihmiskuvana. Engelbergin tutkimuksen mukaan nuorien tyttöjen kielenkäyttö muuttuu radikaalisti murrosiän aikana. Kahdeksanvuotiaat tytöt kuvailevat ihmisen naiseksi, mutta lukiolaistytöt harvemmin olettavat ihmisen naiseksi (Mansikka). Pojat toisaalta hahmottavat ihmisen mieheksi lapsena sekä lukioiässä (Mansikka). Engelbergin tutkimus osoittaa, että ihmisen ympäristö, kuten media, vaikuttaa merkittävästi hänen kielenkäyttöönsä ja näin ollen ideologiaansa.

Se, että kieli on mieskeskeinen, on hyvin tutkittu ilmiö. Mieskeskeisyys ilmenee mies- ja maskuliinitermien käytössä sekä kielenkäyttäjien asenteessa maskuliini- ja feminiinitermeihin. Suomikin on mieskeskeinen, sillä mies-sanalla on suurempi painoarvo kuin nainen-sanalla. Sen lisäksi suomen mieskeskeisyys johtuu piilomaskuliinisuudesta, joka merkitsee, että mies on ihminen, kun nainen on naisihminen. Koska kieli vaikuttaa representaatioon ja havainnollistaa ideologiaa, jokaisen kielenkäyttäjän kannattaa kiinnittää huomiota omaan kielenkäyttöönsä jopa arjessaan.

Lainatut lähteet

Engelberg, Mila. Miehiä ja naisihmisiä – Suomen kielen seksismi ja sen purkaminen. Helsinki: TANE, 2018.

Mansikka, Ossi. Suomalaiset kuvittelevat puhuvansa sukupuolineutraalia kieltä, mutta ovat väärässä – suomi on piilomaskuliininen kieli, jossa ”ihminen” on enemmänkin ”mies”. 14. helmikuuta 2019. https://www.hs.fi/nyt/art-2000006000853.html. 23. huhtikuuta 2025.

Stammeier, Jenni. Ihminen ja naisihminen – kielen piilomerkitykset paljastavat ajattelumme: sisältääkö sinun puheesi piilotasoja? 17. syyskuuta 2018. https://yle.fi/aihe/a/20-274977. 23. huhtikuuta 2025.

Kirjoitettu 27. huhtikuuta 2025. Muokattu 9. toukokuuta 2025.