Rakkaus polttaa, satuttaa ja tappaa, mutta ihminen selviää edelleen - Rakkauteen liittyvät metaforat modernissa suomalaisessa tangossa

Argentiinassa syntynyt tango on tullut suomalaisen kulttuurin uniikiksi piirteeksi. Nousutahdista huolimatta suomalaisessa tangossa on täynnä melankoliaa ja tuskaa (Kivipelto 50). Rakkaus on kuitenkin yksi suomalaisen tangon keskeisimmistä teemoista. Tämän lyhyen esseen tarkoituksena on käsitellä rakkauteen liittyviä metaforia modernissa suomalaisessa tangossa 2000-luvulla ja vertailla niitä vanhanaikaisin tangotekstien metaforiin, joita analysoidaan Jaana Kivipellon kirjoituksessa Milloin rakkaus sulta karkaa, milloin se luokses jää – Tangotekstien toimittajat ja metaforat (1998). Esseessä käytetään neljää modernia tangolaulua aineistona ja lähilukua menetelmänä. 

Metafora eli kielikuva on ilmaisutapa, jossa sana tai virke tarkoittaa jotakin muuta kuin sen tavanomaista merkitystä (Tieteen termipankki). Metaforassa on aina abstrakti käsite ja konkreettinen asia, ja abstraktia käsitettä tulkitaan konkreettisen asian merkityksen kautta (Muhonen 5). Esimerkiksi Rakkaus on tulta -metaforassa on kaksi kohdetta: rakkaus abstraktina käsitteenä ja tuli konkreettisena (tai konkreettisempana) asiana. Rakkaus on tulta -kielikuva ei tarkoita sitä, että rakkaus on fyysisesti palavaa liekkiä, vaan että rakkaudella ja tulella on välillä jotain yhteyttä. Tässä tapauksessa ymmärrys rakkaudesta saavutetaan tulen merkityksen kautta, joten lukijan on pakko tulkita ilmaisua kuvaannollisesti tajutakseen puhujan idean. Itse asiassa metaforia käytetään laajasti arkielämässä sekä kaunokirjallisuudessa.

Suomalaisissa tangoteksteissä on myös runsaasti metaforia, kuten Rakkaus on tulta, Rakkaus on fyysinen voima, ja Rakkaus on hulluutta, mutta Rakkaus on tulta -ilmaisua pidetään tärkeimpänä metaforana (Kivipelto 53–54). Kivipelto havaitsi myös sen, että suomalaisen tangon rakkaus on yleensä lyhyttä, kiihkeää ja salaperäistä, ja rakastettu on tavallisesti kaukana, kuten kuvailtu ensimmäisessä lainauksessa. Kaukainen ja ”hylätty” rakkaus liittyy myös onnen ja toisen ihmisen seuran kaipaukseen, mikä on todettu Kivipellon kirjoituksessa yhdeksi olennaiseksi piirteeksi suomalaisessa tangossa (52). Hänen luoma terminsä tuskan nautinto viittaa siihen, että ihminen nauttii onnen etsimisen tuskasta, mikä kuuluu ihmisen perusolemukseen (53).

(1)  ”Aamu luotain vei muiston / taika haihtunut on. / Noin kulin viemänä vaiston / nyt ymmärrän kohtalon” (Kivipelto 53) 

Suomalaisen tangon metaforissa ihminen voi olla agentiivi eli toimija, kokija, omistaja tai hyötyjä (Kivipelto 56). Kivipelto määritteli Agentiivin tai tekijän teon suorittavaksi toimijaksi, ja kohteen toimijan vastakohdaksi. Toisin sanoen kohde ei yleensä vaikuta tapatumiin, joissa hän on mukana (56). Esimerkki toisessa lainauksessa ihmisellä ei ole valinnanvaraa siihen, että rakkaus jää hänen luokseen tai lähtee pois häneltä, joten ihminen on kohde tässä tapauksessa. kokijan roolina on kokea fyysisen tai psyykkisen tunteen, kuten muun muassa minun on kylmä, minua väsyttää (56). Kivipelto pohti sitä, että kokijan roolissa on iskostettu passiivisuus.  

(2)  Milloin [rakkaus] sulta karkaa, / milloin se luokses jää? (Kivipelto 57)

Kuka siis on agentiivi suomalaisessa tangossa? Kivipellon mukaan ei-inhimillinen toimija, kuten kohtalo ja elämä, on yleinen agentiivi tangoteksteissä, kun ihminen vaikuttaa olevan passiivinen ”sivustaseuraaja” omassa elämässään (56–67). Kolmannessa lainauksessa elämä on ainoa agentiivi, jolla on valinnanvaraa vaikuttaa tilanteeseen. Elämä antaa onnen ja tuo tappion, ja ihminen ei pysty tekemään mitään muuta kuin katselee. Neljännen lainauksen agentiivina on taas ei-inhimillinen toimija eli kohtalo. Kohtalo luo yhteisiä hetkiä eli onnen ihmiselle, kun ihminen vaikuttaa suorittaneensa vain luulemisen teon. Kivipelto teki havainnoinneistaan johtopäätöksen, että suomalaisissa tangoteksteissä ihminen vaikuttaa toimivansa enemmän passiivisena kokijana kuin aktiivisena toimijana (68).

(3)  Milloin elämä alkaa, / million se ohi on? / Milloin se antaa onnen, / milloin tuo tappion? (Kivipelto 57)

(4)  Olin luullut, ei sellaista löytyä voi, / kunnes kohtalo yhteiset hetkemme loi. (Kivipelto 58) 

Tämän esseen tavoitteena on käsitellä rakkauteen liittyviä metaforia modernissa suomalaisessa tangossa ja samalla vertailla niitä Kivipellon havainnointeihin. Aineistooni kuuluu neljä 2000-luvulla sävellettyä tangolaulua nimeltään Yöt, illat elokuun (säveltänyt Johanna Pakonen vuonna 2003), Rakkaus riepottaa (säveltänyt Tauski vuonna 2012), Kiivas ja Kaunis (säveltänyt Lauri Tähkä vuonna 2016) ja Syttynyt sammumaan (säveltänyt ANI vuonna 2024). Kaikkien laulujen sanat löytyvät lähdeluetteloa seuraavasta liitteestä. Tekstit numeroidaan ykkösestä neloseen eli T1–T4, jotta olisi helpompi lisätä lainauksia esseeseen. Metafora-analyysistani on ilmennyt kolme mielenkiintoista havainnointia rakkauden ja ihmisen välillä suhteesta.

Ennen kaikkea, Rakkaus on (edelleen) tulta moderneissa suomalaisissa tangoteksteissä. Kivipelto havaitsi sitä, että rakkautta tulkitaan tulen merkityksen avulla vanhanaikaisessa tangossa eli rakkaus (kuin tuli) ”syttyy, palaa ja sammuu” (61). Aineistostani löytyy myös tuleen vihjaavia sanoja, kuten muun muassa polttaa (lainaukset 5 ja 6), nomini liekki (lainaus 7), partisiippi syntynyt (lainaus 7) ja infinitiivi sammumaan (lainaus 7).

(5)  Hän tanssii siellä mun rakkaimpain / Hän tanssii tangon nyt kanssa toisen / Hän tanssii tangon, mua polttaa paahde / Mua polttaa, polttaa ja paleltaa (T1)

(6)  Tiedätkö sen rakkauden / Tunteen joka sisällä polttaa / Tunnetko sen kosketuksen / Jota milloinkaan ei voi unohtaa (T3)

(7)  Vaan toinen meistä itseänsä syvään satutti / Nyt juomalla sä koitat herättää sun liekkisi / Mut ilman mua se on vaan / Syttynyt sammumaan (T4)

Tuli on mystistä, polttavaa ja joskus hetkellistä, mikä symboloi luonnon voimaa sekä ihmisen intohimoa. Suomalaisessa tangossa rakkautta liimataan tuleen, koska rakkaus polttaa ihmistä ja jättää hänen kylmänä, kun sen liekki sammuu. Rakkaudessa ihminen on välillä tyytyväinen, välillä surumielinen. Joskus rakkaus tekee ihmisen ikionnelliseksi, mutta voikin satuttaa häntä pahasti. Kuin tuli, rakkaus on olennainen osa elämää, vaikka liekkien leikki ei ole aina turvallista. Rakkautta myös vertaillaan aurinkoon nykyaikaisissa suomalaisissa tangoteksteissä, koska rakkaus polttaa ihmistä kuin auringon paahde (lainaus 5). Kun rakkauden paahde koskettaa ihmistä, ihoon jää haava, jota milloinkaan ei voi unohtaa (lainaus 6). Rakkauden lähtiessä ihmistä kuitenkin paleltaa, samalla tavalla kuin, kun aurinko laskee ja pimeys peittää, kaikki muuttuu kylmäksi. Toisin sanoen rakkaus on ihmiselle yhtä tärkeää kuin aurinko: Ilman sitä ihminen ei varmasti pärjää elämässään, vaikka sen paahteet satuttavat häntä silloin tällöin. Kivusta huolimatta ihminen kaipaa edelleen polttavaa rakkautta, mikä muistuttaa Kivipellon termiä ”tuskan nautinto[a]” (52).

Aineistostani kaivettiin myös Rakkaus satuttaa ja tappaa -metafora. Väkivaltaa ja haavaa kuvailevat infinitiivit ja partisiipit, kuten revitään, revityn, haavoitetun, riepottaa, ja hajoaa (lainaus 8) ja satutti (lainaus 9), antavat vaikutelman satuttavasta rakkaudesta. Kun ihminen on rakastunut, jopa myrskyisenä päivänä on hyvä sää, mutta mitä tapahtuu, kun rakkaus karkaa pois? Suru peittää koko kropan, kyyneleet vuotavat. Ihminen menettää luottamuksensa, unelmansa ja sielunsa. Välillä tuntuu siltä, että kaikki on menetetty. Maailmaa loppu. Kuten suomalaisessa tangossa, arkielämässäkin kuulee usein intohimoista rakkautta ja sen aiheuttamaa sydäniskua.

(8)  Luottamus horjuu, käsi pois toisen torjuu. / Unelmilta siivet, irti revitään. / Kaiken pois heittää, kyyneleet hiljaa peittää. / Sielun revityn, haavoitetun, / kokoaa. Rakkaus riepottaa, kun haaveet hajoaa, haa-aa. (T2)

(9)  Vaan toinen meistä itseänsä syvään satutti / Nyt juomalla sä koitat herättää sun liekkisi (T4)

Modernissa suomalaisessa tangossa rakkaus on sekä satuttavaa että tappavaa. Kuolemaan liittyvät ilmaisut, kuten esimerkiksi kylmä arkku (lainaus 10) ja elää kuollakseen (lainaus 11), herättävät voimakkaita tunteita. Kylmä arkku symboloi kuolemaa tai hirveää tuskaa, minkä ihminen kokee rakkauden lähtiessä. Jäljelle jäänyt ihminen on kovin rakastunut ja lohduton menetetystä rakkaudestaan. Kaikesta tuskaisimmat tunteet tekevät hänet särkyväksi, katkeraksi ja jopa kuolleeksi. Lainaus 11 tarkoittaa sitä, että yhden ihmisen elämän tarkoituksena on kuolla, jos hänellä ei ole toisen rakkautta. Modernin tangon Rakkaus satuttaa ja tappaa -metafora muistuttaa Kivipellon havaitsemaa metaforaa rakkaus on fyysinen voima vanhanaikaisessa tangossa. Moderni metafora on kuitenkin entistä melodramaattisempaa ja suorapuheisempaa.

(10)              Särkyvää, ei rakkaus riittänytkään. / Ja toinen poistuu, katoaa kokonaan. / Katkeraa, ei toista voi unohtaa. / Ja kylmä arkku kaipuun kolahtaa. / Rakkaus riepottaa. (T2)

(11)              Vain toinen meistä elää, toinen elää kuollakseen / Ei kukaan pidä huolta susta, kun sä tuolla meet (T4)

Moderneissa tangoteksteissä ihmistä kuvaillaan sekä kohteena että toimijana. Rakkaus on tulta ja Rakkaus satuttaa ja tappaa -metaforan analyysi osoittaa sitä, että ihmisellä ei ole valinnanvaraa vaikuttaa tapahtumiin, joissa hän on mukana. Toisin sanoen ihminen vaikuttaa olevan passiivinen kohde. Siitä huolimatta ihminen joskus tahtoo omistaa rakastettunsa (lainaus 12), mikä vaikuttaa aktiiviselta ja itsevarmalta. Moderni suomalainen tango eroaa vanhanaikaisesta tangosta myös siinä, että ihminen ei kärsi rakkauden tuskaa enää hiljaisesti. Hän muuttuu melodramaattiseksi (lainaukset 8 ja 10), purkaa raivoaan toista kohti (lainaus 13) ja määrittää oman päätöksen (lainaus 14). Ilman mua oot vaan syttynyt sammumaan -lyriikka on hyvä esimerkki siitä rohkeasta ja ylpeästä ilmauksesta. Rakkaus voi polttaa, satuttaa, ja jopa tappaa, mutta ihminen selviää. 

(12)              Sinut tahdon nyt kokonaan riisun sut varoen. / Sinut tahdon nyt omistaa (T3)

(13)              En tarvii sun anteeksipyyntöö, kun et sitä meinaa / Tiiän, et missä ikinä ootkaan, siel happea ei saa / Kuljen sun katua pitkin / Ennen sun ikkunal itkin / En enää nyt kun sut nään (T4)

(14)              Ilman mua oot vaan / Syttynyt sammumaan (T4)

Kuten sanottu aiemmin, vanhanaikaisessa tangossa yleinen AGENTIIVI on ei-inhimillinen toimija eli kohtalo tai elämä. Modernissa tangossa kuitenkin vihjataan siihen, että tuskaa aiheuttava toimija on toinen ihminen, kuten esimerkiksi hän (lainaus 5), sinä (lainaukset 6, 13 ja 14) ja toinen (lainaukset 8 ja 10). Kun metaforan AGENTIIVI on inhimillinen toimija, ihmiselle aiheutettu tuska tuntuu jopa julmemmalta, joten hän vaikuttaa olevan väkivaltarikoksen uhri passiivisen sivustaseuraajan sijasta. Tämä havainnointi myötäilee yläpuolella mainittua johtopäätöstä, että modernit metaforat ovat entisiä melodramaattisempia ja suorapuheisempia.

Tässä lyhyessä esseessä käsittelin neljää modernia suomalaista tangolaulua etsiäkseni rakkauteen liittyviä metaforia. Aineistostani löytyi kaksi metaforaa nimeltään rakkaus on tulta ja rakkaus satuttaa ja tappaa, jotka muistuttavat Kivipellon havainnointeja vanhanaikaisesta tangosta. Analyysissani kuitenkin tuotiin esille uusi löytö ihmisen roolista. Ihminen vaikuttaa välillä olevan passiivinen uhri modernissa tangossa, mutta hän alkaa osoittamaan halunsa suorapuheisesti ja kuvailemaan kipunsa melodramaattisesti. Toisin sanoen ihmisen passiivisuus elämässään heikkenee modernissa tangossa vanhanaikaiseen tangoon verrattuna.

Lähteet

Kivipelto, Jaana. ”Milloin rakkaus sulta karkaa, milloin se luokses jää - Tangotekstien toimittajat ja metaforat.” Haavista, Sanna, ym. Kielikuvitusta: Tekstit ja metaforat todellisuuden rakentajina. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1998. 50-69.

Muhonen, Anu. ”Metaforat.” Luennon diat. Helsinki, 10. lokakuuta 2025.

Tieteen termipankki. Metafora. 2025. https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:metafora. 20. lokakuuta 2025.

Kirjoitettu 10. lokakuuta 2025. Muokattu 20. marraskuuta 2025.