Mummola on kriitikkojen ylistämä elokuva, jota ei kukaan jaksa katsoa loppuun

Mummola. Elokuvan lähde: Seura

Draamaelokuva

Mummola, ohjaus Tia Kouvo, pääosissa Leena Uotila, Tom Wentzel, Ria Kataja ja Elina Knihtilä. 115 minuuttia. K7. ★★

Tia Kouvon ohjaama Mummola nousi maineeseen, kun elokuva sai ensi-iltansa Berliinin elokuvajuhlilla vuonna 2023. Elokuva on onnistunut tuomaan valkokankaalle muun muassa suomalaisen arkipäiväisen elämän ja Suomen suurimman kansanongelman – alkoholismin. Siitä huolimatta elokuvan juoni ja kuvaustyyli on niin tylsä ja ärsyttävä, että kukaan ei jaksa katsoa sitä loppuun.  

Joka vuosi siskot Susanna (Ria Kataja) ja Helena (Elina Knihtilä) viettävät joulun vanhempiensa luona. Kuten tavallisesti, mummo Ella (Leena Uotila) on huolestunut kaikesta, ja vaari Lasse (Tom Wentzel) juo liikaa. Lapset ovat järkyttäneitä, aikuiset ärsyyntyneitä. Kaikki ovat valmiita lähtemään pois mummolasta. Joulun jälkeen perheen jäsenet jatkavat tavallista elämäänsä.

Mummolan yksitoikkoinen juoni edellyttää hieman liioittelua houkutellakseen huomioita. Joulu on ilon aikaa, mutta Mummolassa vaarin alkoholismi pilaa koko tunnelman. Koululainen tyttärentytär Hilla vaikuttaa iloluontoiselta lapselta: hän laulaa joululauluja ja katsoo lastenohjelmia. Siitä huolimatta hän ei oikeastaan käyttäydy kuin tavalliset lapset. Miksi vaari ulostaa lattialle täsmälleen jouluaattona? Miksi Hilla ”saa” puhua vain muutamassa määritellyssä kohtauksessa? Siksi, että dramatiikkaa maksimoidaan elokuvassa. Mummola antaa vaikutelman siitä, että jokaisen suomalaisperheen jouluna on kiusallista ja vaivalloista, mikä on täysin liioiteltua. On erittäin tärkeää painottaa sitä, että kaikki elokuvassa olevat kehityskulut voisivat tapahtua eri kohdissa elokuvaa vaikuttamatta hahmojen elämään tai elokuvan loppuun.

Yksitoikkoisen juonen lisäksi elokuvan omituinen kuvaus lisää tylsyyttä. Tia Kouvon dokumenttielokuvan koulutustausta ilmenee kuvaustekniikassa, jossa kamera pysyy paikallaan. Tällainen dokumenttimainen kuvaustyyli antaa kammottavan vaikutelman, että joku ulkopuolinen vakoilee jatkuvasti perhettä. Esimerkiksi kun siskot saunovat vaihtaen tarinoita elämästään, kamera zoomaa huoneeseen huuruisen ikkunan kautta, mutta ei kuitenkaan näytä kasvoja. Katselijat eivät pääse näkemään siskojen kasvojen ihmeitä, vaan vain kuuntelevat keskustelua ikkunan kautta. Minusta tuntuu siltä, että joku perverssinaapuri seisoo ikkunan vieressä tuijottamassa pitkään ja salakuuntelemassa naisia. Sen lisäksi Tia Kouvolla on tapana testata katsojien kärsivällisyyttä tehden tuskallisesti pitkiä kohtauksia, joissa ei tapahdu mitään ihmeellistä.

Kuten Loreenin voitto Käärijästä Euroviisuissa 2023, Mummola voi olla kriitikkojen valitsema elokuva, mutta uskallan sanoa, että yleisö ei äänestäisi sitä voittoon. Tarinassa on runsaasti potentiaalisia yksityiskohtia, mutta dokumenttimainen kuvaus ja yksitoikkoinen juoni tekevät sille karhunpalveluksen. Jos elokuvaa lyhentäisi puolella, siitä tulisi myös yleisön suosikki.